Tervetuloa "Petrin blogiin", sen ensimmäisen jutun pariin!
Tässä blogissa esittelen itseni, yrittäjä ja kauppias Petri Hirvimäen, 57 v. ja perhetiimini. Kerron myös tarinani siitä, miten minusta tuli barefoot-kenkäkauppias eli "paljasjalkakenkäkauppias" yritykseemme PETRI'S BAREFOOT Oy Jyväskylän Torikeskuksessa sekä verkkokauppaamme netissä osoitteessa petrisbarefoot.com
Pidä kiinni, tämä on kuvaus viiden vuoden pahoista jalkaongelmista ja niiden onnellisesta selätyksestä lopulta! Kaikki tämä johti asiat siihen pisteeseen, jossa nyt olen ja perheeni kanssa olemme.
Tiedoksi niille, joilla ei ole vielä ollut elämässään pahoja jalkaongelmia aikaisemmin - ei ollut minullakaan ensimmäiseen viiteenkymmeneen vuoteen! Uskallan väittää, että jalkaongelmat eivät useinkaan ole ikääntymisestä johtuvia. Samat asiat olisivat voineet minulle tapahtua jo alta kolmekymppisenä samalla kaavalla. Paraneminen toki on ollut varmaankin hitaampi prosessi kuin nuoremmilla?
Voisiko sinulle käydä samoin? Miten voisit estää harmittavien rasitusvammojen ilmaantumisen jo ennakkoon? Tarinani lopuksi avaan omia näkemyksiäni. Käy kommentoimassa miten itse näet asian, sana on vapaa.
PETRI'S BAREFOOT Oy on perustettu helmikuussa 2024.
Yrityksemme toinen yrittäjä on puolisoni Marika Ala-Korpi. Olen jo kolmannen kerran elämässäni taas yrittäjänä, Marikalle tämä on vasta eka kerta.
Minun ja Marikan lisäksi perheeseemme kuuluu kolme kouluikäistä lasta: Hulda, Rafael ja Robert. Asumme Jyväskylässä, lähellä keskustaa.
Olen yrityksemme primus motor vähän kaikessa etenkin näin alussa, mutta myös Marika ja jopa lapsemme ovat innostuneita barefoot-jutuista ja yrittäjyyden tuomasta muutoksesta perheen kuvioissa. Olemme todellinen perheyritys sanan varsinaisessa merkityksessä!
Sitten tarinaan.
Olen aikaisemmin hokenut turhautuneena koko aikuisikäni aina uusien kenkien oston yhteydessä ja vähän sen jälkeen: "Miten voi olla hyvien kenkien tekeminen niin tavattoman vaikeaa tässä maailmassa..?"
Rohkenen epäillä, että en ole ainoa joka sellaista on miettinyt - tiedämme tunteen, kun uusi kenkä on joko alkanut kotona puristaa, kun sitä pitää yhtään pidempään jalassaan, tai sitten jos on valinnut sen suuremman, ihmettelee millaiset kömpelöt kanootit tulikaan taas hankittua -
"Miten voi olla hyvien kenkien tekeminen niin tavattoman vaikeaa tässä maailmassa..?"
Tuli vuosi 2017 ja keskimmäisemme Rafael aloitti Puistokoulun eskarin. Siellä on koulun pihalla sellainen kova urheilukenttä, jolla myös palloa potkittiin. Mikäs sen parempaa kuin iskä-poika futista yhdessä iltaisin potkimassa molemmat intoa täynnä! Hommasin turf-nappiksetkin - Adidakset, omaa kokoani jalan pituuden suhteen, mutta aivan liian kapeat ja puristavat. Sellaisia ne kaikki tuntuivat olevan.
Eipä aikaakaan kun pikku pelailut alkoivat olla täyttä tuskaa kun akillesjänteeni kipeytyivät ihan kunnolla. Yritin urhoollisesti sipsutella mukana vaikka akillesta poltti ja kuumotti. Kuvittelin, että se vaan jotenkin kuuluu asiaan futiksessa. Onneksi tuli talvi ja lumi kentälle. Jalkani palautuivat suunnilleen ennalleen.
Sama kuvio taas seuraavana vuonna 2018. Rafael meni oikein seuraan JJK-junioreihin. Itsekin aloin panostamaan enemmän veteraani-futikseen ja aloin treenata itsekseni entistä enemmän sillä Puistokoulun kovalla kentällä. Onneksi tuli taas se talvi vihdoin ja viimein...
Kesällä 2019 olin intoa täynnä pelaamaan futista jo porukalla erään höntsäporukan kanssa. Kuitenkin juhannuksena olivat akillekseni niin sippi, että hyvä kun pystyin kävelemään! Tajusin sentään hommata paremmat turffikengät (leveämpi lesti, aah) ja lopettaa myös treenaamisen noin kovalla kentällä kuin Puistokoulun kenttä on.
Molempien jalkojeni akilleskipuilu oli yhtä tuskaista vuoristorataa vielä seuraavat kolme vuotta. Muutaman viikon pystyi kivuiltaan pelaamaan ja sitten taas oli lopetettava pelaaminen pariksi viikoksi, että jalat alkoivat taas jotenkin toimimaan.
Ajattelin polttelevia akilleksiani ainakin sata kertaa päivässä, hommasin geelipalat kantapäihin, kävin fyssarilla yritin tehdä pohkeiden vahvistamista jne jne. Toivoin ja rukoilin, että joskus voisin vain nauttia pelaamisesta ilman jatkuvaa pelkoa siitä, milloin kipu taas yltyy sellaiseksi, että pelaaminen on lopetettava kun siinä ei ole enää mitään järkeä, rikkoo vain itseään.
Ei ne akillekset koskaan kuntoon tuolla taktiikalla tulleet. Ajattelin, että tätäkö se on sitten loppuelämä? Katsoin kaikki maailman ohjevideot. Talvisin onneksi hieman helpotti, kun ei päässyt kuin kerran viikossa kentälle... enempää en olisi tosin voinutkaan pelata. Minusta tuli myös maailman paras asiantuntija sen suhteen, onko tekonurmikenttä hyvin vai huonosti hoidettu - tai paremminkin akillesjänteistäni tuli!
Tultiin syksyyn 2022. Pelasin pari höntsää isolla kentällä eli jouduin juoksemaan vielä normaaliakin enemmän - toinen kerta oli tyttäreni Huldan joukkuetta vastaan vanhemmat vastaan tytöt peli. Pian tuosta marraskuun alussa treenasin itsekseni Jyskän kentällä puolipimeässä ja ihmettelin kun vasemman jalan kantapää alkoi tuntua oudolta... kipeältä. Hampaat irvessä jatkoin liikunnat loppuun tottakai.
Piti käydä postissa keskustassa paluumatkalla. Kipu yltyi. Parinsadan metrin kävelymatkaan parkkikselta meni aikaa varmaankin kymmenen minuuttia ja postissa ajattelin pääsenkö takaisin enää autoon ollenkaan... EI HEMMETTI, mitäs tämä nyt sitten on? Aamulla ensimmäiset askeleet olivat melkein kuin joku painaisi puukolla jalkapohjaa, huh!
Luojan kiitos tajusin mennä fyssarille nyt samantien. PLANTAARIFASKIITTI! Eli minun jalkapohjan varpaista kantapäähän menevässä faskiassa oli kantaluun vieressä rasituksesta tullut mikrovaurio ja rasitusvamma, johon sattui ihan kiitettävästi myös kun kohdasta painoi.
Nuori naisfyssari tepasteli Five-Fingers paljasjalkakengät jaloissaan ja näytti miten isovarvasta ja neljää pienempää varvasta pitää nostella ilmaan vuorotellen treeninä ja miten silmät kiinni pitäisi pysyä yhdellä jalalla pystyssä 30 sekuntia. Pyysi kokeilemaan pohkeella kantanousuja, pitäisi mennä parikymmentä kuulemma. 6-7 kohdalla lopetin tuskan ollessa liian kova. Eivätkä ne varpaanikaan juurikaan reagoineet, kun niitä yritin liikutella. Fyssari pyysi lopuksi kuin ohimennen tutustumaan paljasjalkakenkiin... mutta minähän tarvitsen LISÄÄ pehmustetta sinne jalan alle, enkä vähemmän..?
Onneksi tein annetut jalkatreenit jatkossa tunnollisesti. Vaiva alkoi hivenen helpottamaan. Olin ollut järkevä kun uuden vaivan kanssa hakeuduin heti asiantuntijan luokse. Plantaarifaskiitti on samaa sukua akillesjännevaivojen kanssa päättelin. Toisella puolen vaan kantapäätä. Hmmm... jos jatkan treeniä voisinko saada kaksi kärpästä yhdellä iskulla eli molemmat vaivat kuntoon samalla ohjelmalla?
Jouluostoksilla myöhemmin eräässä urheiluliikkeessä näin Altran Lone Peakit hyllyssä. Katselin niitä - onpa hyvin tilaa varpaissa! Eipä näytä olevan kantakorotustakaan lainkaan. Mutta pohja on kuitenkin melko paksu, onko nämä mukamas paljasjalkakengät, ei kai...? Noh, tässä sitä kantapää- ja akillesvaivaisena nilkutetaan, voisi kai näitäkin jalkoihinsa kokeilla omien normilenkkareiden tilalle, ajattelin.
HUH! MITÄ, eihän kävely satu näillä ollenkaan niin kuin huomattavasti paksupohjaisemmilla lenkkareillani. Mistä tässä oikein on kyse? Ostan nämä saman tien vaikka viimeisillä rahoillani, ajattelin.
Altroista tuli elämäni yksi parhaista joululahjoista!
En tietenkään malttanut odotella joulua, vaan aloin pitämään kenkiä jaloissani koko ajan. Lyhyessä ajassa, muutamassa kuukaudessa luin kaiken mahdollisen ja katsoin läpi satoja videoita jalkaterveyteen ja barefoot-jalkineisiin liittyen. Jatkoin jalkaterieni treeniä. Väliin oli parempia ja väliin vähän huonompia päiviä. Kävelin paljon, lepokipu jäi pois, juosta ei vielä kuitenkaan voinut eikä etenkään uskaltanut, voinkohan koskaan enää juosta kunnolla, mietin.
Pitkin vuoden 2023 alkua jalkani alkoivat hitaasti parantua. Hitaasti mutta varmasti suunta oli oikea, vaikka koko ajan mielessä jäyti epävarmuus. Otin jo varovaisia juoksuaskelia, pieniä lenkkejä. Huhtikuun alussa hommasin ensimmäiset aidot paljasjalkakenkäni eli Merrelin Vapor Glovet. Malli oli kuulemma suuresti parantunut aikaisemmista. Tuntui todella hyvältä jalkaan! Testaamaan saman tien Harjulle, vaikka oli vielä jäiset polut.
AUTS! Eipä olisi kannattanut ottaa heti koko Harjun kiertämistä! Parin kilometrin lenkki hieman myös juoksuineen oli aidoilla ohutpohjaisilla paljasjalkakengillä jaloilleni liikaa. TAASKO SE SAMA RUMBA JA KIPUILU ALKAA, MINÄ ONNETON MITÄ MENIN TEKEMÄÄN..?
Ei onneksi alkanut. Vaikka akillekseni ja kantapääni tulivat pelottavan kipeäksi ekasta kerrasta paljasjalkakengillä, ne kuitenkin palautuivat nopeasti lepokivuttomiksi. Vahingosta viisastuneena päätin tehdä juttuja rauhallisemmin. Myöskin onko minun välttämättä edes juostava Merreleillä kun paksupohjaisemmat Altrat toimii paremmin ja ovat hellemmät tässä vaiheessa...?
Kesään 2023 mennessä jalkani yhä vaan paranivat oikean treenin ja MYÖS OIKEIDEN JALKINEIDEN vaikutuksesta. Oli suorastaan fantastinen tunne huomata, että futiskentällä en koko aikaa miettinyt joko pitää lopettaa peli kesken. Muutenkaan en enää päivisin niin miettinyt jalkojani. Kivut alkoivat olla kokonaan poissa. Joskus heinäkuussa juoksin jo aivan täysillä jalkapallon perässä koko puolitoista tuntia ilman kipuja. (Toki valitsen nykyisin vain hyvin hoidetun kentän ja suosittelen kaikille samaa) - JIHUU, OLIN PARANTUNUT!
Luin kohtalontovereiden kertomuksia, että eräillä kivut ovat kestäneet vuosikymmeniä ja invalidisoineet heitä kovasti. Meni minullakin viisi pitkää vuotta jalkakipujeni kanssa - parasta olisi jos kivut voisi jo ennakkoon välttää!
Mikä on tarinani opetus?
Ei todellakaan ole niin, että sinullakin pitäisi olla takanasi sama viiden vuoden tuska ja epätoivo jalkojesi kanssa kuin minulla, ennen kuin sinun kannattaisi kiinnostua enemmän jalkaterveydestäsi ja barefoot-jalkineista! Saatat toki olla kohtalontoverinikin ja siinäkin tapauksessa tervetuloa tutustumaan PETRI'S BAREFOOT:n tuotteisiin ja juttelemaan maailman parhaista kengistä ja jalkaterveydestä kanssamme!
Jos itse olisin voinut jo etukäteen välttää moiset ongelmat, olisinpa ollut todella tyytyväinen! Tietenkin mm. oikea lajikohtainen suoritustekniikka, alustan kunto ja soveltuvuus, lepo ja oikea ravinto ovat tärkeitä tässä asiassa, mutta en mene niihin nyt tarkemmin.
Jälkiviisaana voi todeta, että sinulla on kolme parempaa tai huonompaa tapaa yrittää välttää jalka-ongelmia elämäsi aikana mitä liikuntaan tulee (kohdat 1-3). Myös se vaikuttaa suuresti, mitä pidät jaloissasi liikunnan aikana, mutta myös muulloin (kohta 4):
1) Et koskaan haasta jalkojasi oikein mitenkään kunnolla. Et urheile, et juokse, et kävele pitkiä lenkkejä.
Kuinka moni haluaa valita tämän strategian? Ei kovin toimivaa, sillä ihminen tarvitsee liikuntaa ja myös sopivasti iskuttavaa liikuntaa, jotta roppa, luut, koko tukiranka, lihakset, nivelet, jänteet pysyvät kunnossa.
Tuskin liikkumattomuus on mielenterveydenkään kannalta hyvä asia? Saatat tarvita elämässäsi jäntevyyttä jaloissasi jossain muualla, vaikka et niin urheilisikaan? Älä tee näin jos mitenkään mahdollista!
2) Harrastat vain lajeja, jotka eivät kuormita jalkoja (jaljaterien seutua) voimakkaasti ja liian iskevästi. Et koskaan valitse lajiksesi mitään jalkapallon kaltaista lajia, jossa jalat joutuvat todella lujille. Itselläni on urheilijatausta, mutta silti kova kenttä alussa ja jalkapallo olivat ihan liian kova yhdistelmä jaloilleni.
Mitenkähän tämä taktiikka toimii jos hurahdat johonkin jalkoja rasittavaan lajiin oikein kunnolla? Jos vaikka juokseminen alkaa maistua..?
3) Jos kuitenkin tuli "väärä lajivalinta", voit suuresti auttaa edistämään omaa jalkaterveyttäsi panostamalla tasapainottavaan jalkaterätreeniin ja lihashuoltoon. Ehkä pärjäät kohtuullisesti tämän "lääkkeen" avulla? Ikääntyessäsi vielä vähennät treenimäärää jne.
Good luck, olkoon jalkasi terästä ja taipumus saada jalkaongelmia geneettisesti pieni!
4) Viimeisenä, muttei vähäisimpänä keinona auttamaan sinua pitämään jalkasi terveenä: HOMMAA JALOILLESI TEHDYT BAREFOOT-JALKINEET ja luovu käytännössä kokonaan perinteisistä kengistäsi!
Toki, jotta homma toimii sinun pitää tehdä siirtymä oikein ja myös vähän miettiä, miten astelet kovalla asfalttilla jos käytät ohuempia paljasjalkakenkiä. Huomaa, että myös ne Altrat eli "paksummat paljasjalkakengät" on ihan ok.
Se, että jalkamme voi toimia luonnollisesti aina ja kaikkialla, myös silloin kun ollaan kengät jalassa, on tietenkin ensiarvoisen tärkeää jaloillemme, niiden rakenteelle, lihaksille, jänteille, nivelille ja faskioille! Miksi antaa yhtään tasoitusta nurkan takana vaaniville pirullisille jalkaongelmille?
JALKAONGELMIEN ENNALTAEHKÄISY on kaikkein järkevintä ja siinä luonnolliset barefoot-jalkineet voivat sinullakin olla todella tärkeässä roolissa! (Lue juttu "Perinteinen kenkä vs. barefoot-kenkä" kotisivun paneelissa.)
Lopuksi
Kovin omituisilta näyttävät monet perinteiset kengät nyt silmäänikin kaiken kokemani jälkeen! Ihmiset marketeissa raahustavat kengillään pahimmillaan varpaat sullottuina, nilkat vinossa, kengät lintassa, jalkaterät V asennossa jne - tuo ilmeinen sattuminen ja vaivalloisuus ei perinteistä kenkää ainakaan minun silmissäni kaunista, mitä kengän tyylikkyyteen tulee.
Tämä kenkien näkökysymyskin on siis kääntynyt aivan päälaelleen kun itse on vaihtanut barefoot-kenkiin - nykyaikaiset, luonnollisen tuntuiset ja näköiset barefoot-kengät ovat todella tyylikkäitä ja ah, niin mukavia jalassa!
Kokeilemaan sinäkin, suosittelen, tervetuloa!
Petri Hirvimäki,
PETRI'S BAREFOOT - kaikki lähtee kengistä!
Kiitos!
Testailua vaan
Toimii!